2. toukokuuta 2013

Näkökulma: oppimispelin ei tarvitse opettaa

Jos kirjoitat Appstoreen hakusanaksi suomen kieli (S2:sta puhumattakaan;), ei tarjonta paljon päätä huimaa. Lähdinkin etsimään opetuksessani toisenlaista näkökulmaa. Mitä jos sovelluksen itsessään ei tarvitsekaan opettaa?

Opetan suomea toisena kielenä maahanmuuttajille, joten lähdin etsimään sovelluksia opetusta tukevien teemojen mukaan (esim. koti, vaatteet, terveys). Ensimmäisen kokeiluni tein löytämällä Fruit Ninja -pelin, jota isommat oppilaat olivat takoneet jo vapaa-ajalla. Ekaluokkalaiset innostuivat oppimaan hedelmien nimiä siten, että yksi pelasi Fruit Ninjaa ja toiset huusivat sovelluksessa sinkoilevien hedelmien nimiä. Pelitempon nopeutuessa meillä kaikilla oli todella hauskaa (appelsiini, ananas, banaa..., kii,...POMMI!). Päätin siis jatkaa kokeilujani.

Seuraavana teemana meillä oli vaatteet ja itsensä esitteleminen. Löysin lapsille sopivan sovelluksen Fairy Tales, jossa pelaaja saa pukea haluamallaan tavalla tytön tai pojan. Pelihahmoille voi lisätä mitä ihmeellisimpiä asusteita. Tämän sovelluksen tueksi tein oppimateriaalia, johon lisäsin vaatteiden lisäksi muita taustatietoja. Sovelluksessa esiintyneen hahmon ympärille luotiin opetustilanteessa kokonainen tarina. Syntyneet hahmot esiteltiin muille ryhmän jäsenille. Kokonaisuus toimi erittäin hyvin ja lapset olivat innostuneita.

Toinen hyvä esimerkki vastaavanlaisesta opetuksesta koskee teemaa "koti ja huonekalut". Home Design 3D -sovelluksella voi suunnitella kokonaisen talon sisustuksineen. Oppilaat saivat suunnitella yhden tai useamman huoneen, ja lopuksi syntyneet tilat esiteltiin suullisesti muille ryhmän jäsenille (mikä huone, mitä huonekaluja jne.).

Olen käyttänyt tätä työskentelytapaa useilla oppitunneilla ja erilaisten teemojen käsittelyssä. Tunneille tarvittavan askartelun määrä on vähentynyt, koska havainnollistavaa materiaalia löytyy Appstoresta. Tunnit ovat olleet oppilaille innostavia, eikä oheismateriaalin (monisteet) tekeminen ole ollut tuskaista, sillä sovellukset ovat tehneet myös monisteista värikkäämpiä.

Laura Puurtinen
S2, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti